ArjaJuvonen

Pullataikina yli kulhon

Perjantaina eduskunnassa käsiteltiin Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomusta vuoden 2013 valtiopäiviltä. Eduskunnan tarkastusvaliokunta nostaa esille tarkastusviraston vuosikertomuksesta kolme asiaa: poliittisen johtamisen ja virkamiesjohtamisen työnjaon ongelmat, kuntoutuksen työurien pidentäjänä ja erityisopetuksen vaikuttavuuden. Tarkastusvaliokunta on löytänyt kertomuksesta tärkeät teemat, joilla jokaisella on vaikutusta yhteiskuntamme tulevaisuuteen ja hyvinvointiin.

Kun tiedämme miksi teemme päätöksiä ja mitkä ovat niiden taustat ja vaikutukset olemme oikealla tiellä. Ihmisten arkimaailman tunteminen on avainasemassa päätöksiä ja lakeja säädettäessä. Säästöt saattavat ajaa meidät tekemään lainsäädäntöä, jota on vaikea hyväksyä. Näin tehtiin muun muassa vanhuslain kohdalla, josta jätettiin puuttumaan se vanhukselle tärkein eli riittävä hoitohenkilökunnan määrä. On uskomatonta, että tällä vuosituhannella hoitajilta odotetaan edelleenkin kutsumusta, suurta venymistä, ylenpalttista nopeutta ja sitä, että hoitaja kykenee tekemään työpäivänsä ilman ruoka-kahvi tai jopa vessataukoa. Millaiset tahot ja millainen poliittinen ohjaus lykkii eteenpäin tällaista lainsäädäntöä?

Tarkastuskertomus nostaa esille valtionhallinnon valtiosihteerijärjestelmän. Valtiosihteerijärjestelmän tavoite oli selkeyttää ja keventää laajaksi paisunutta ministerien poliittista avustajakuntaa. Ministeriö on vuosien saatossa paisunut kuin pullataikina, sillä siellä on myös muita poliittisia avustajia valtiosihteerien ja erityisavustajien lisäksi. On itsestäänselvää, että paisunut pullataikina valuu yli kulhon. Jos organisaatio ei pysy kasassa, työ- ja tehtäväkenttä vaikeutuu ja johtaminen hankaloituu. Kuka johtaa ja ketä?

Keskushallinnon uudistushanke KEHU ja siihen nimetty parlamentaarinen työryhmä saa mietittäväkseen kuluvan vuoden aikana hallinnollisen toimintakulttuurin kehittämistä. Perussuomalaisista parlamentaariseen työryhmään kuuluu lisäkseni kansanedustaja Kimmo Kivelä.

Yksi hallituksen keskeisistä tavoitteista on työurien pidentäminen ja työllisyysasteen nostaminen. Tarkastuskertomus nostaa esille yllättävän asian kuntoutuksesta, jonka me päättäjät, työnantajat ja kuntoutukseen osallistuvat olemme uskoneet olevan yksi tukimuoto työssä jaksamisessa, työkyvyn ylläpidossa ja palautumisessa. Tarkastuksessa ei saatu selvää näyttöä kuntoutuksen hyödyistä työurien pidentämiseen. Myös kuntoutuksen vaikutuksia työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen ei takastuskertomuksen mukaan ole havaittu. Kertomus arvioi Aslak- ja Tyk- kuntoutuksen, jotka molemmat ovat ammatillista kuntoutusta. Aslak kurssit kyseenalaistetaan toteamalla, että niillä ei ole ollut vaikutusta. Kuntoutuksen menot valtiolle ovat kuitenkin noin 140 miljoonaa. Tuleeko valtion kohdentaa tukea kuntoutukselle, jolla ei ole vaikuttavuutta?

Jyväskylän yliopiston keräämästä tutkimusaineistosta tarkastusvirasto on löytänyt vastauksia suomalaisten huonovointisuuteen ja työssä jaksamiseen. Yliopiston tutkimus nostaa esille elintavat. Mutta kuka se muuttaisi ihmisen elintavat? Kyllä se on ihminen itse ja yhdeksi lisätavoitteeksi hallitus- ja säästöohjelmaan sekä rakennepakettiin tulisikin ottaa suomalaisen elämäntaparemontin käynnistäminen. "Vähemmän viinaa, mässyy ja rasvaa ja lisää porkkanaa, liikettä ja rakkautta."

Mielenterveysongelmat ovat yksi suuri työkyvyttömyyden aiheuttaja Suomessa. Syitä tähän mietimme ja puhumme työhyvinvoinnin kehittämisestä ja hyvästä johtamisesta. Entä jos menisimmekin sinne ihan juureen ja lähtisimme kysymään ihmiseltä itseltään. Ja ihminen uskaltaisi vastata ennen sitä suurta ja mustaa masennusta.

Kuinka voit, sinä työ- ja kotielämän arjen sankari? Antaako työsi sinulle iloa? Tunnetko tekeväsi tärkeää työtä? Saatko koskaan kiitosta tai kehuja tekemästäsi? Onko työpäiväsi fyysisesti tai psyykkisesti raskas? Onko työpaikalla mukava kaveriporukka vai oletko jäänyt ulkopuolelle? Oletko yksinäinen? Tukeeko työnteko itsetuntoasi vai joudutko päivittäin taistelemaan oikeudestasi sanoa mielipiteesi? Kuullaanko sinua? Onko elämä karusellia ja ruuhkavuosissa juoksemista? Miten sinua voisi auttaa? Ja sitten auttaisimme.

Yksinkertaisia asioita, niin helppoja! Vaiko vain akuuttia ja kroonista idealismia?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Valtion tarkastusviraston raportista tuli mieleen nykyinen tuulivoimasota, onko siinä raportissa tietoja paljonko tuulivoima tappeluista eri virkamiesportaissa on aiheutunut kuluja kun siitä valitetaan viimeiseen mahdollisuuteen saakka ja ne käsitellään lausuntoja pyytämällä joka mahdolliselta taholta. Tuulivoima rakennetaan yhteiskunnan tuen varassa toimivaksi. Paljonko maksoi ja paljonko saatiin sähköä, kuinka tarkasti on saatu selville tuotannon todelliset luvut tuulivoimala kohtaisesti. Yhteiskunnan rahaa valuu hukkaan ilman hyötyjä.
Tammikuun tuulettomalla pakkaskaudella ei suomessa tuulisähköä tullut kuin Honkajoen "tuulipuistosta", tämä herätti kyselemään onko peli enää rehellistä.
Tuo työhyvinvointia työntekijältä itseltään kysyminen voi olla turhaa, eihän sitä itse näe omaa loppuunpalamistaan ennenkuin vasta vuosien takaa jos siitä henkissä selviytyy. Burn out on salakavala hiljaa hiipivä tauti, Oma työ sujuu työnantajan mielestä hyvin kun työntekijä pyörittää päässään yölläkin firman ongelmia ja saa aikaan hyvin toimivat ratkaisut. Kaikki menee loistavasti, työntekijä vaan laihtuu ,kuihtuu, syrjäytyy pikkuhiljaa ja vaikka työ sujuu niin se romahdus tulee varmasti, ja siinä kohtaa voi olla jo muististakin pyyhkiytynyt kaikki muu "turha data", vain työ-asiat, perhe ja lähimmät työkaverit pysyy muistissa. Työterveyslääkäri ei tunnista oireita ja jos ei AIDS tartuntaa verikokeessa näy, työssä jaksamiseen ei olisi esteitä, vaikka aiemmin yli 90kg äijä painaisi tarkastuksessa 58kg.
No, kuitenkin selvisin henkissä eläkkeelle, ei nämä ole yksinkertaisia asioita eikä helppoja ratkaisuja ole olemassa.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Ilahduttaa lukea tavallisen ihmisen elämän kiinnostavan jotakuta! Itse voin ihan hyvin, oman onneni seppänä, kiitos vaan kysymästä.

Kehtaan kuitenkin ehdottaa - Te Kimmon kanssa voisitte siellä työryhmässä soveltaa tavallisen ihmisen auttamiseen juuri esittämääni yksinkertaista urheilumahdollisuuksien indikaattoria : http://seppaeo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160863-voi.... Anteeksi mainostus, mutta minusta on turha kahteen paikkaan laittaa pidempää esittelyä.

Käyttäjän seppopmuurinen kuva
Seppo Muurinen

Todella hyvä blogi yhdessä katsaukseen kuntoutuksien hyvyydestä työelämässä jaksamiseen - hyödyt että haitat - kuluineen että mitä niillä saavutetaan hyötynäkökulmista katsoen. Kuntoutus pitäisi olla aina hyödyllistä,niin ihmisen että työelämänkin kannalta katsoen jos puhutaan todellisesta työelämän laadunkin parantamisesta yksilötasolta katsottuna.

Nykyinen työelämä jatkuvine muutoksineen kuin epävarmuuksineen syö varmaan jokaista työssä olevaa kansalaista.Voi aivan oikeutetusti kysyä jokaiselta työssä olevalta maanläheisesti että mihin suuntaan työelämää olisi kehitettävä jotta yhä enenevissä määrin jaksettaisiin normi eläkeikään asti,joka on yhä nouseva tässä yhteiskunnassa.Silti niin monet jopa tahtomattaan heivataan ulos työelämästä,vaikka osittaista työkykyä kuin haluakin olisi olemassa ja yhteiskunnalta tarvetta.

Helpotettiin fyysistä työelämää kevyemmiksi mutta nyt jo pitempään ollut trendi henkisessä jaksavuudessa mielenterveyden alueella kun ei koneetkaan kestä,niin miksi sitten ihmiset kestäisivät eri vaatimuksin nykyisen työelämän pirstaloitumista. Mikä on henkisen työsuojelun laita,josta ennen ei ns."tiedetty" mitään ts. EI haluttu tietää.

Koskaan EI ole menty työläisen ehdoilla kuin toivein työelämässä,vaan kaikki on hinnoiltu markkinoiden kuin siitä hyötyvien mm. eri sijoittajien suurpääomien ehdoilla joihin lukeutuu suuryritykset voittoineen ja kannattavuuslaskelmineen ; työtä tekevät niiden voittojen eteen ovat ulkoistettu kun suomessa ns.ei kannata.
No,kannattaako sitten työttömyys,sos.ongelmat,miel.terv.haitat kuin jopa tuhottomat kurssitukset eri taisteluineen tässä yhteiskunnassamme kun ei käytännössä EI panosteta yksilöidenkään hyvinvointiin tehdä työtä siinä mittakaavassa josta olisi ns.kenttähyötyä kaikille ; ei vaan johtajille !

Jos työt olisivat niin helppoja että kannattaisivat sen herrat/rouvat tekisivät - ihan ite. Mitä jos työväestöltä edes joskus että syvemmin kysyttäisiin työelämän todellisesta kehittämisestä kuin jaksamisesta käytäntöönkin soveltaen,vaiko nykyinen "kehitystahti" niin kuumaa ja pikapikaa ettei ole aikaa kehittää työelämää tässä pirstaloituvassa työelämässä kuin epävarmoissa euroopankin tuulissa inhimillisempaan suuntaan : Jossa olisi kaikki mukana - eikä vain ydinmarkkinahuuma !

Ilman työväestöä - ei ole yrityksiäkään johtajineen eikä edes markkinoitakaan,jonka pyörittäjät/tekijät löytyvät kukin omilta työpaikoiltaan. Koko palettiakin pyörittävät ihmiset tässä maailmassa,jota niin hienosti kutsutaan ;globaaliseksi muutosilmiöiksi !

Toimituksen poiminnat